// sitä sun tätä

Tänä vuonna mulla onkin ihan superduperpitkä joululoma, alkaa jo joulukuun puolivälissä ja loppuu loppiaisena. Gradujuttuja täytyy jo ainakin vähän miettiä ja kirjoja selailla, vaikka seminaariin aionkin vasta ensi syksynä. Ja sitten mulla on pitkä lista museoita joissa nyt oikein ajan kanssa ehtii käydä (on muuten yllättävän aikaavievää myös tämä opiskelu, että ei sitä joka päivä museoihin ennätäkään:))

Ja miten ihanaa onkaan käydä niinä päivinä kun ei tarvitse mennä yliopistolle, koiran kanssa ulkona pitkillä metsälenkeillä. Mulle tulee oikeasti ihan tippa linssiin kun katson miten onnellinen se on, kun olen sen kanssa kotona. Sille riittää se, että saa makoilla tyytyväisenä mun jalkojen juuressa pöydän alla kun opiskelen.

Ja pakko kertoa, ensimmäistä kertaa elämässäni koin yllättäen pienimuotoisen stendhalin syndrooman symbolismi-näyttelyn yläkerrassa erään pienen Georges Winterin marmoriveistoksen edessä. Asia on perin kummallinen siksi, että en noin yleensä ottaen ole kovin innostunut veistotaiteesta ja etenkään en diggaile 1800-luvun kultakausihapatuksesta. Mutta siinä sitä oltiin, itku silmässä taiteen edessä! Tänään menen katsomaan sitä uudestaan ja katsomaan miten käy.

Kuva muuten liittyy jouluun siten, että varmaankin tuonne joululomalla meidän tie vie. En ole mökillä ollut nyt sitten kesän jälkeen kertaakaan ja kovasti tekisi mieli sinne. Pimeää ja hiljaista, toivottavasti myös lumista.