Olipa kiva ekskursiopäivä, joskin aivan järkyttävän kylmä. 3 tuntia Sipoon keskiaikaisella kirkolla katseltiin kirkon ympäristöä, itse kirkkoa, sen rakenteita, siihen aikojen saatossa tehtyjä muutoksia, keskiaikaisia kirkkotapoja sekä maalauksia. Ei uskoisi, että huhtikuussa voisi olla niin kylmä, että lämpökerrasto, talvikengät, villapaita ja untsikka ei riittäisi, mutta niin vaan oli..
Sipoon kirkonseudulla on ollut asutusta jo 900-luvulla. 80-luvulla tehtiin kirkon ympäristössä siitepölytutkimuksia, joiden perusteella tuolta ajalta on merkkejä viljelystoiminnasta. Kirkko on suhteellisen samanlainen kuin rakentamisaikanaan, joitakin ikkuna-aukkoja on muutettu ja sakaristoon on tehty ovi 1800-luvulla. Kirkon rakentajana on toiminut ns. Pernajan mestari, joka on tehnyt muitakin kirkkoja Uudellemaalle. Kirkko on viimetutkimusten mukaan rakennettu 1450-luvulla, josta on saatu todisteita dendrokronologisesti ajoittamalla.
Asehuoneen oven yläpuolella on "ulkosaarnatuoli", mutta varmaa ei ole, mihin aukkoa on käytetty keskiajalla, koska siitä ei ole jäljellä kirjallisia lähteitä. Turun tuomiokirkkoon liittyvissä aineistoissa siellä oleva vastaava rakenne on ollut käytössä ilmeisesti Pyhän Hemmingin juhlallisuuksissa ja tiedetään, että tuolloin on pidetty saarna kirkkomaalla, mutta varmaa tietoa aukon käytöstä ei kuitenkaan ole. Asehuoneen eli eteisen kirkollinen merkitys oli keskiajalla suuri. Siellä muun muassa suoritettiin tärkeitä kirkollisia toimenpiteitä. Kastettavaksi tuotava lapsi tuotiin ensin asehuoneeseen, jossa saatana karkotettiin lapsesta ennen pyhään tilaan päästämistä. Myös vihkipari vaihtoi sormukset asehuoneessa ennen vihkitoimitusta.
Kuvasta, jossa asehuoneen eteläseinä näkyy (viiden kuva), näkee hyvin miten paksut seinämuurit kirkossa on. Seinän reunojen (katon reunan alla) kolmiomalliset hirsirakenteet osoittavat seinän paksuutta eli vaakahirren leveys on yhtä kuin seinän paksuus. Seinä on valumuurattu, eli ensin on astettu sisä- ja ulkomuurin kivet, sisus on täytetty hiekalla, kivillä ja muulla vastaavalla aineksella ja päälle on kaadettu muurilaasti, joka on jähmettyessään valanut seinän vahvaksi. Runkohuoneessa seinät ovat paksummat ja ne kapenevat ylöspäin, eli seinien alaosassa muuri on vielä tätäkin paksumpi.
Sipoon kirkon runkohuoneen rakenne on erikoinen ja ainutlaatuinen niin Suomen kuin Pohjoismaidenkin mittakaavassa. Kuorissa se on kolmilaivainen ja muuttuu tämän jälkeen kaksilaivaiseksi. Kirkosta oli tarkoitus tehtä kolmilaivainen ja töiden jo alettua suunnitelmaa onkin muutettu. Sitä ei tiedetä miksi tällainen ratkaisu on tehty. Tämän vuoksi myös holvaukset ovat erikoiset ja vaatineet paljon insinöörityötä. Vihkiristit (jotka maalattiin samalla kun seinät oli pystytetty) esimerkiksi on sijoitettu niin, että niistä voidaan huomata, missä holvikonsolien olisi ollut tarkoitus olla ja ne on piirretty harpilla. Pohjoisseinän ulkopinnassa myös näkyy alkuperäinen ikkunan tiilinen pieli, mutta kyseinen ikkuna-aukko muurattiin umpeen samantien kun se oli saatu rakennettua, johtuen juuri holvaukseen liittyvistä ongelmista. Ikkunan kohdalle piti saada holvikonsoli. Holvien juurissa olevat aukot ovat juoruaukkoja, joista nähtiin helposti, vuotaako katto. Näin vesi ei päässyt muhimaan rakenteisiin ja mahdollisesti tuhoamaan niitä, vaan mahdollinen vuotokohta voitiin korjata heti.
Maalaukset ovat rakentajamaalarin tekemiä ja ne koostuvat pääosin kasviaiheista. Seiniltä, holveista ja pilareiden yläosista löytyy ornamenttikoristelun lomasta hauskoja kuva-aiheita, joista ei kovin hyviä kuvia valitettavasti tullut. Esimerkiksi hevoshahmo, mahdollinen toukokreivi (toukokreivi, joka puhaltaa kevään alussa talven pois), labyrintti, kettu ja lintu ja erilaisia yksittäisiä ihmishahmoja tai pareja. Maalaukset ovat olleet esillä 1920-30-luvuilta saakka, jolloin ne naputeltiin esiin. Ne ovat ultraviolettivalon vaikutuksesta jo ennättäneet tuhoutua ja himmentyä jonkin verran. Mikäli asialle ei tehdä mitään, 150 vuoden kuluttua niistä on todennäköisesti jäljellä vain fragmentteja.
Paljon sitä ennättää kolmessa tunnissa!
