// kuplivaa roseeta

Oon tykästynyt kuplivaan rosé-viiniin, tänä viikonloppuna lasissa ranskalainen Chevalier Rosé, "Erittäin kuiva, keskihapokas, kypsän omenainen, hennon marjainen. Rosee." Kävi hyvin rapujen kanssa, eikä moittimista myöskään suklaapiirakan kaverina!

// pumpa

Hih, enpä olis vielä kesän alussa uskonut, että omalta parvekkeelta voisi saada moisen! Nyt vaan pitäis keksiä että mitä ihmettä tästä tekisi?

// open house kasvimuseo

Kävin viime viikolla harvinaisessa herkussa, kasvimuseon avoimessa päivässä. Ja oli kuulkaa komeaa! Kävijöitä oli aivan hirmuinen määrä ja sain seuraavalle päivälle kupongin jolla pääsi opastetulle kierrokselle museon uumeniin. Enpäs tiennyt sitäkään, että jos mielii tutkia kiinalaisia sammalia niin Suomen kasvimuseo on siihen paras paikka maailmassa. Rakennus on aiemmin ollut avoinna kuulemani mukaan vain kolme kertaa, joten nyt kun aikaakin oli, päätin mennä tutustumaan!

Tässä teidänkin iloksenne muutamia kuvia museosta ja kasvihuoneista (joista jälkimmäiseen tietysti pääsee koska vaan). Päärakennus, joka siis nykyään on varattu tutkimuskäyttöön (ja ei ole avoinna yleisölle) on aivan hurmaava. Se on 1903 valmistunut Gustaf Nyströmin jugendkivirakennus. Sisällä on todella kauniit seinämaalaukset, joissa on kansallisromanttisessa hengessä paljon metsä- ja luontoaiheita. Samoin näytteiden säilytykseen tarkoitetuissa kaapeissa on kauniit alkuperäiset puupeilikoristeet, joista löytyy monta kasviaiheitta, muun muassa pihlajaa, vaahteranlehteä, käpyjä, tammenlehviä jne.

Museosta kaavailtiin 1918 myös tulevalle Suomen kuninkaalle asuntoa, mutta sehän ei koskaan toteutunut. Talossa ovat asuneet museon johtajat aikanaan ja vasta 1970-luvulla silloisen jäätyä eläkkeelle, talo otettiin kokonaan tutkimuslaitoskäyttöön.

Suosittelen piipahtamaan todella lämpimästi kasvihuoneissa, siellä on niin paljon nähtäväää ja kauniita kasveja!

// uusvanhaa

Roikkui niin somasti kuivumassa parvekkeella auringonvalossa, että piti ihan napata kuva. Neljän euron mahtislöytö satunnaiskirppispiipahduksella perjantaina.

// veden peili

"Auringonlaskun aikaan kaikki kaupungit näyttävät ihmeen ihanilta, mutta jotkut näyttävät ihanammilta kuin muut. Reliefit muuttuvat sulokkaammiksi, pylväät pyöreämmiksi, kapiteelit kiehkuraisemmiksi, karniisit tomerammiksi, torninhuiput tuimemmiksi, syvennykset syvemmiksi, opetuslapset poimukkaammiksi, enkelit leijuviksi. Kaduilla tulee pimeä, mutta päivä viipyy yhä Fondamentalla, ja nestemäisessä jättiläispeilissä, jossa moottoriveneet, vaporettot, gondolit, jollat ja proomut 'kuin kenkärajat sikin sokin' tallovat innokkaasti barokin ja gotiikan julkisivuja, säästämättä edes sinun omaasi tai ohilipuvan pilven kuvajaista. 'Kuvaa tämä', kuiskii talvivalo, kun sen matka katkeaa sairaalan tiiliseinään tai kun se pikän kaikkeusvaelluksensa päätteeksi tulee perille San Zaccarian frontonin paratiisiin. Ja sen aistii, miten uupunut valo on, kun se levähtää Zaccarian marmorisimpukoissa vielä tunnin verran sillä välin kun maa kääntää toisen poskensa kohti valonlähdettä."

"Minne sitten aiommekin suunnata kulkumme lähtiessämme täällä liikkumaan, eksyminen on väistämätöntä näissä pitkien kujien ja solien kiemuroissa, jotka viekoittelevat katsomaan mihin ne vievät, seuraamaan niitä aina pakenevaan loppuun saakka, joka tavallisesti on vesi, niin ettei niitä voi edes kutsua umpikujiksi."

 Joseph Brodsky, Veden peili (p.s. lukekaa tämä kirja, suosittelen TODELLA!)

// oih

Non parole stavolta, solo qualche foto.