// summer almost gone

Kesän vikoja päiviä viedään, tänään oli tosi lämmintä ja aurinkoista, kävin töissä moikkaamassa ex-työkaveriani ja vein mukanani sokerihillomunkit. Juotiin sitten iltapäiväkahvit duunipaikan sisäpihalla. Kuvat sekalaisia menneltä kesältä.

Ensi viikolla alkaa opiskelut, tiedossa 2 italian kurssia ranskan kurssi ja pari taidehissan kurssia. Sitten syksylle on tiedossa pari opintoretkeä.

Huomenna ihana pikkusisko tulee kylään ja mennään laittamaan ruokaa toiselle ihanalle pikkusiskolle, joka kotiutuu viikonlopuksi armeijasta. Kivaa siis tiedossa!

// euron hedelmät

Odotan aina jokasyksyistä euron hedelmät-kampanjaa innolla ja käyn hamstraamassa ison kasan hedelmiä sieltä. Tänä vuonna oli myös euron vihanneksia.

Yleensä käytän aina kauden hedelmiä ja vihanneksia, koska ne on silloin parhaimmillaan. Tomaatit maistuvat talvella puulle ja ovat kalliita ja appelsiinit kesällä ovat veteliä ja kitkeriä, joten harvemmin niitä tulee silloin ostettuakaan. Nyt esimerkiksi on syksyn kunniaksi iso keräkaali kaapissa odottamassa pääsyä kaalikeitoksi. Hesarissa oli ihan hyvä juttu pari päivää sitten siitä kuinka ruokien sesongit ovat kadonneet, kun ihmisten pitää aina saada kaikkea nyt heti, tsek.

// kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää

Oli se hieno hetki, kuulla kun sisko vannoi sotilasvalansa yhdessä yli tuhannen alokkaan kanssa. Vaikka maanpuolustusinto ei lie tällä hetkellä muotia niin sanonpa siitä huolimatta, että kyllä tuli isänmaallinen olo kun sitä seurasi. Harmittaa kyllä, että persut on ikään kuin varastaneet isänmaallisuuden ja suomalaisuuden. Muualla maailmassa oman maan liput roikkuvat jopa ikkunoista, kuten Italiassa. Suomessa Suomen lipun tai leijonan käyttö yhdistetään äärioikeistoon. Ja kerran vuodessa lätkään.

// la vie

"He söivät aamiaista tavanomaiseen tapaan bistrossaan matkalla ateljeehen. Ulkopuolella kohisi aamuvilkas Rue Fontaine, se kaikui katukaupustelijoiden huudoista ja ajurien hilpeistä hävyttömyyksistä. Tohvelijalkaiset ja papiljottipäiset perheenemännät kiistelivät kalavaimojen kanssa tai tarkastelivat salaatinpäitä kuin pääkallon kanssa puheleva Hamlet. Vanhojen vaatteiden kauppiaat, jotka tunsi niistä kolmesta hatusta, jotka he olivat panneet päähänsä, huusivat ikivanhoja huutojaan; posliininpaikkaajat kilkuttivat pikku kellojaan; veitsenteroittajat kumartuivat välkkyvien pyöriensä yli toinen jalka katuojassa. Irtolaiskoiria kuljeskeli väkijoukon keskellä. Silloin tällöin maleksi lasinleikkaaja ohi kantamus ikkunaruutuja selässään, etsi toiveikkaasti rikkoutuneita ikkunoita ja ulvoi ikuista huutoaan: Viiiiiiiiitrier!"

- Pierre La Mure, Punainen mylly

// syksy tulloo

Tulee se, sanokaa mitä sanotte. Aamulla on jo kylmä kun kahvikuppi kädessä seisoo parvekkeella, vaikka iltapäivällä lämpeneekin. Oon nauttinut niin paljon tästä kesästä kun ei ole ollut kiire mihinkään koko kesänä. Olen kyllä pitänyt päiväjärjestystä yllä heräämällä viimeistään ennen yhdeksää ettei ihan nukkumiseksi mene koko päivä. Edes se, että rahantulo on radikaalisti vähentynyt, ei ole tuntunut niin pahalta kuin ajattelin.

Ja aika vähän sitä rahaa loppujen lopuksi menee kun miettii mitä ostaa. Olenkin nyt alkukeväästä asti ollut ostamatta mitään uutta vaatetta kaupoista tai nettikaupoista. Pari vaateostosta olen tehnyt kirppareilta ja niihin ei montaa euroa ole uponnut. Tätä aion jatkaa ainakin koko vuoden (tai opintovapaan) ajan ja katsoa miltä tuntuu. Ärsyttääkin jo melkein kaikki rättiblogit kun niissä jatkuvasti ostetaan ostetaan ostetaan. Tuntuu todella terveelliseltä vähän miettiä kulutustottumuksia, vaikka se osittain tapahtuukin "olosuhteiden pakosta".

Myös blogien lukeminen on vähentynyt yleensä, lueskelen kirjoja, käyn uimahallissa, koiran kanssa ulkona, olen poiminut melkein joka päivä kipollisen vadelmia takametsästä, leiponut piirakoita ja torttuja, lukenut joka aamu rauhassa lehden aamukahvin kanssa, järjestellyt kaappeja ja tehnyt ruokaa (ja kehittänyt intohimoisen herkuttelusuhteeen kesäkurpitsaan). Olen niin onnekas kun on mahdollista tehdä näin.

Mutta syksy tuntuu silti jännältä, kun ei ole työtä mihin mennä vaan sitä opiskelua vaan. Kesällä se ei tunnu niin oudolta kun ihmiset on lomalla, mutta syksyllä kaikki on taas töissä ja minä edelleen opintovapailen. Jännää!

// vuonna 1989 valo sammutettiin

"Söderskärin alueen ensimmäiset rakennukset olivat kalamajoja, joita alueen monet ammattikalastajat käyttivät aina 1900-luvun alkuun asti. 1800-luvun keskivaiheilla viereiselle Kokkomaan luodolle perustettiin luotsiasema ja sinne rakennettiin pieni luotsitupa, jossa luotsit työvuoronsa ajan oleskelivat. Majakka rakennettiin Venäjän vallan aikana, jolloin idänkauppa ja vilkastunut meriliikenne vaativat uutta valomajakkaa ulkosaaristoon. Söderskärin majakka päätettiin rakentaa Mattlandetin saareen, avomeren äärelle, josta valo näkyi kauas merelle, jopa 15 meripeninkulman päähän (noin 27 kilometriä). Majakan alustavat piirustukset teki Albert Edelfelt (taidemaalarin isä) ja lopulliset suunnitelmat valmisteli Ernst Lohrmann. Majakka valmistui 1862." 

Söderskärin majakka

// jättegott brunch i Skiffer

Vene alle heti aamusta ja sitten kohti Skifferiä! Siellä on kesäisin brunssia tarjolla, oltiin paikalla jo klo 11 ja viihdyttiin pöydässä 1,5 tuntia ja sen jälkeen pieni kävely Liuskaluodolla ja Uunisaaressa. Oli kiva sunnuntai.

Vähän kyllä harmitti kun veneessä oli käynyt kutsumattomia vieraita, oli pengottu kaikki laatikot ja viety tavaroita. No tästäkin opittiin se, että ei kannata jättää paattiin edes pahvimukeja ettei tule kellekkään houkutusta tulla penkomaan. Saletisti jotain kulosaarelaisia rikkaiden kakaroita, sen verran teinimeiningiltä vaikutti. Onneksi mitään ei sentään oltu rikottu. Mutta toivottavasti perkeleet saivat ainakin ikävän megaflunssan meidän kuksista, jotka olivat ottaneet mukaansa!

// ookkonää oulusta

Oulu se vasta olikin kiva kesäkaupunki! Vajaa viikko vierähti kuin siivillä.

// tyyni heinäkuun ilta porkkalanselällä

Viikko sitten oltiin Inkoossa viikonloppu veneellä. Koskaan ei ole jännittänyt niin paljon kuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä rajussa ukkosessa kun lukuisat salamat välkkyivät taivaanrannassa ja tuuli tempoi venettä (oltiin kyllä rantauduttu silloin), mutta siitäkin selvittiin! Matkalla Inkooseen mentiin suorastaan aavemaisen tyynen ja kauniin Porkkalanselän yli. Kaunista!