7/16/2013

// kirkkoturnee jatkuu kajaanin kirkossa


Kajaanin puuleikkauksin koristeltu kirkko sijaitsee Kajaanin keskustassa samalla paikalla, jossa jo 1656, viisi vuotta kaupungin perustamisen jälkeen rakennettu ensimmäinen kirkko sijaitsi. Ensimmäinen kirkko tuhoutui samaisena vuonna kuin Kajaanin linna ja Paltaniemen kirkkokin, venäläisten toimesta isonvihan aikana vuonna 1716. Uusi kirkko rakennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin samalle paikalle ja sen tultua huonokuntoiseksi se purettiin 1895.

Nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1896 ja sen arkkitehti on Jacob Ahrenberg. Ahrenberg toimi sekä yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehtina sekä lääninarkkitehtina Oulussa, jolta ajalta kirkkokin on. Tyylisuunnaltaan muodoltaan kolmilaivainen tornillinen pitkäkirkko on 1800-luvun lopun uusgotiikkaa ja Museoviraston mukaan se on näyttävin esimerkki tämän tyylin kirkkoarkkitehtuurista Suomessa. Kirkon ulkopuolella voi nähdä koristeellisia puisia tukikaaria. Sisätilojen koristelu jatkaa samaa koristeellista tyyliä kuin rakennuksen ulkoseinätkin ja esimerkiksi kattotuolien esikuvana on ollut Lontoon Westminster Hall.

Alttarimaalauksen on tehnyt Toivo Tuhkanen, joka on tehnyt paljon kirkkotaidetta Kainuun alueella. Tuhkanen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa muun muassa Helene Schjerfbeckin opetuksessa. Valmistuttuaan hän oli myös päätoimisena piirustuksenopettajana Helsingissä vuoteen 1941 asti, jonka jälkeen hän muutti Paltaniemelle, josta hänen vaimonsa oli kotoisin.
Helsingissä työskennellessään hän maalasi myös muotokuvia Helsingin yliopiston professoreista. Tuhkanen on haudattu aiemmin mainitulle Paltaniemen vainajien varvikolle 1957.

Kirkkosalin penkit on uusittu 1960-luvulla tehdyissä remonteissa, mutta lehtereillä on alkuperäiset 1800-luvun penkit vielä tallella. Kirkontorni sijaitsee tavallisesta poiketen sivussa keskiakselista ja on olemukseltaan korkea ja kapea. Kirkko on näkyvä maamerkki Kajaanin keskustassa ja jos suinkin Kajaanissa on käymässä, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa sitä. Puukoristelu on todella ylenpalttinen ja taidokas.

7/14/2013

// paltaniemen kirkolla


Paltamon pitäjä perustettiin vuonna 1599 ja kirkon paikaksi valikoitui Paltaniemen Kirkkoniemi, joka on aivan Oulujärven rantatörmällä. Nykyiseltä Palteniemen kirkolta kulkeva Museotie kulkee Kirkkoniemeen, jossa oleva hautausmaa oli käytössä 1599-1716. Samalla paikalla oli kaksi aiempaakin kirkkoa, vanhin kirkko vuodelta 1599 tuhoutui maanjäristyksessä 1626 ja sen jälkeen valmistuneen kirkon isonvihan aikana polttivat venäläiset, Kajaanin linnan polttamisen jälkeen. Paikalla ollut hautausmaa vyöryi pikkuhiljaa Oulujärveen, eikä sen vainajista ole säilynyt mitään tietoja. Miehen mummo ei kuulemma eläessään suostunut tästä syystä syömään kyseisen Oulujärven muikkuja.. Isonvihan jälkeen kirkko päätettiin rakentaa nykyiselle paikalleen, koska maa alkuperäisellä paikalla rantatörmällä oli edelleen vaarassa vyöryä järveen.

Paltaniemen tasavartinen ristikirkko valmistui vuonna 1726 vöyriläisen Johan Knubbin rakentamana. Maalaukset kirkkon kattoon, sekä holveihin teki Emanuel Granberg vuosina 1778-81. Kirkon kuoriosa on kolmitaitteinen ja kuoriaita on kaunis ja puuleikkauksin koristeltu. Kirkon sakaristo on väliseinällä erotettu tila pohjoisessa ristivarressa, jonne myös saattoi kurkistaa sisään. Alttarimaalaus on Margareta Capsian vuodelta 1727.

Sisääntulo-oven yläpuolella on kertakaikkisen upea maalaus viimeisestä tuomiosta. Siitä alaosa on tuhoutunut. Maalipintaa on tutkittu, mutta mitään jäämiä valkoisen maalin alta ei ole löytynyt, eli todennäköisesti kun maalauksesta on päätetty poistaa osa, se on höylätty kokonaan pois, ei vain peitetty. Todenperäisyydestä en mene vannomaan, mutta paikallinen tarina kertoo että alimmat kuvat, joissa on kuvattu naisia helvetin liekeissä, pelottivat kirkkokansaa ja etenkin naisia niin paljon, että he jopa pyörtyivät poistuessaan kirkosta. Siksi ne piti poistaa. :) Mun mielestä tämä vetää vertoja ihan kevyesti Sikstuksen kappelin viimeiselle tuomiolle ja tämä ihan vilpittömästi sanottuna. Kertakaikkisen upea maalauskoristelu! Lisäksi alttaripäädyn holveissa olevat paratiisi-aiheiset maalaukset ovat eläimineen kaikkineen aivan ihanat.

Kirkkomaalla on lisäksi kellotapuli, jonka läpi kulku kirkolle alunperin oli. Tapuli on tyyliltään ns. pohjalainen renessanssitapuli. Hautuumaa, joka on kirkon ympärillä, on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni. Aurinkoisena päivänä korkeiden mäntyjen ja mustikanvarpujen seasta pilkistelevät hautakivet- ja ristit, joiden eteen pääsee metsäistä polkua pitkin. Viimeisimpiä hautauksia näyttää olevan tehdyn sinne 1950-luvulla. Hautuumaata nimitetään myös vainajien varvikoksi.

Kirkkoaidan vieressä on paikalle 1820-luvulla Vuolijoen Haapalan talosta siirretty ns. Keisarintalli, joka liittyy Aleksanteri I:n Kainuun vierailuun 1819 (jonka jälkeen myös rakennettiin aiemmin mainittu raatihuone keskustaan). 

7/10/2013

// kajaanin keskustassa luonnon keskellä

Kajaanin linnanrauniot
Pietari Brahen patsas, Yrjö Liipola 1954
Renforsin lenkki jokivarressa
Voimalaitos, Eino Pitkänen
Voimalaitos, Eino Pitkänen
Kainuun sanomien funkisrakennus ja etualalla Raatihuone
Kajaanin taidemuseo, ent. poliisitalo, Eino Pitkänen
Kajaanin taidemuseo

Tällä kertaa luvassa onkin oikein kunnon infopläjäys Kajaanista. Etenkin kaupungin katukuvassa voimakkaasti näkyvä funkisarkkitehtuuri ja joka liittyy myös voimalalaitoksiin, on kiinnostavaa ja muutenkin kaupungin historiallisuus, joka näkyy siellä täällä kaupungilla kulkiessa kertoo alueen kehityksestä ja historiasta. Keskusta on siitäkin hauska, että aivan sen liepeellä, käytännössä suoraan keskustasta pääsee aivan luonnon keskelle jokivarteen.

Kajaanin kaupungin perusti vuonna 1651 Pietari Brahe, jonka patsas on Kajaanin torin reunalla. Patsas on vuodelta 1954 ja Yrjö Liipolan veistämä. Aluksi kaupungissa oli vain 400 asukasta, nykyään noin 38 000 ja itseasiassa kaupunki on paljon suurempi kuin mitä ennalta luulin. Kajaanissa oli jo ennen kaupungin perustamista linna ja Kajaaninjoki oli jo 1600-luvulla Oulujoen vesistön merkittävä kulkuväylä. Linnan rakentaminen aloitettiin Kaarle IX:n käskystä vuonna 1604, koska seutu oli levotonta rajaseutua Ruotsin ja Venäjän välillä. Linna toimi paitsi puolustuslinnakkeena Venäjään vastaan, myös vankilana ja karkotuspaikkana poliittisille vangeille.

Jokivartta pitkin kulkee kaunis Renforsin luontopolku, josta on hienot näkymät joelle, sen rannalla olevaan voimalaitokseen sekä linnanraunioille. Linnanraunioille pääsee katsomaan ja kiipeilemään muurille ja siellä on Museoviraston ylläpitämät infotaulut ja pohjapiirrokset linnan eri vaiheista. Linna räjäytettiin venäläisten toimesta Suuren Pohjan sodan aikana 1716, jonka jälkeen se on ollut raunioina. 2000-luvulla se on kunnostettu nähtävyydeksi.

Kajaanin kaupunki on ruutuasemakaavan mukaisesti rakennettu ja 1700-luvulla siihen on lisätty raatihuoneen tori kaupungin keskukseksi. Aiemmin tori oli umpikulmainen. Keltainen puinen empiretyylinen raatihuone on Kajaanin keskustan vanhin rakennus. Se on valmistunut vuonna 1831. Kajaanilaiset saivat avustuksen raatihuoneen rakentamiseen Aleksanteri I:ltä, kun tämä vieraili Kajaanissa vuonna 1819. Rakennuksen suunnitelmat on allekirjoittanut intendenttinä C. L. Engel ja konduktööro A. W. Arppe. Varsinaisesta suunnittelijasta ei ole täyttä varmuutta.

Keskustassa on myös yksi yhtenäisimmistä funkiskauden keskuskatunäkymistä Suomessa, johon kuuluu asuintaloja ja liikerakennuksia, jotka on rakennettu 1940-50 -lukujen aikana. Esimerkiksi vuonna 1993 perustettu Kajaanin taidemuseo toimii Eino Pitkäsen suunnittelemassa entisessä poliisitalossa. Eino Pitkänen oli itsekin Kajaanista kotoisin ja vaikutti paljon Kajaanin kaupunkikuvan muodostumiseen 1900-luvulla.

Kajaanin joen kosket otettiin 1900-luvulla teollisuuden käyttöön. Niihin liittyvissä teollisuusrakennuksissa arkkitehtina on ollut Eino Pitkänen. Puunjalostus alkoi vuonna 1907, jolloin Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön saha aloitti toiminnan. Sen jälkeen perustettiin lisää tuotantolaitoksia. Ämmäkosken voimalan tuotanto alkoi vuonna 1917 ja viimeisenä Koivukosken voimala Ämmäkosken voimalan yläpuolelle 1943.

Kajaanin rautatieasema, josta nyt valitettavasti ei tullut kuvaa otettua, on myös todella kaunis puurakennus, joka sijaitsee kaupungin keskustan reunalla. Rakennus on jugendtyylinen, Gustaf Nyströmin suunnittelema 1904-05 ja on siitä erikoinen, että asemarakennukset on yleensä suunnitellut rautatiehallituksen rakennussuunnitteluosasto. Asemalla on edelleen sisällä vanhat pihjalanmarjakoristeiset kakluunit, lankkulattiat ja vanha tunnelma.

// ristijärvellä


Kajaanin reissu oli ihana! Aurinkoinen ilma, hyvää seuraa ja paljon nähtävää, mansikkatorttuja, grillailua ja ulkoilua keskustassa ja sen ulkopuolella. Tuli nähtyä Kajaanin museo, Kainuun museo, Kajaanin puuleikkauksin koristettu Jac Ahrenbergin suunnittelema kirkko, Kajaanin linnanrauniot, voimalaitos ja kauniit luontopolut. Ehdoton ihastus oli Paltaniemen kirkko 1726 vuodelta, jossa oli vaikuttavat Emanuel Granbergin maalaukset.

Yksi päivä vietettiin miehen äidin vanhalla kotitilalla Ristijärvellä, 50 kilometrin päässä Kajaanista. Matkalla sinne kauniita vaaramaisemia, soita ja mutkaisia teitä. Saunottiin, puuhattiin kaikkea pientä, vietettiin kivaa kesäpäivää ja nautittiin auringosta. Yllä olevat kuvat on sieltä. Kyllä kotimaanmatkailu on sitten mukavaa!

7/05/2013

// loma



Jahans, se on nyt kesäloma. Olen jo tämän viikon aikana ehtinyt käydä Tampereella katsomassa kiinalaiset terrakottasoturit, Tammelantorilla mustallamakkaralla ja kirppistelemässä mahtavia löytöjä, Viljakkalassa mökillä uimassa ja veneilemässä Helsingissä. On muten ihanaa herätä veneestä yhdessä auringon kanssa autereiseen aamuaurinkoon, kavuta paljain varpain kalliolle viltin kanssa, keittää kaikessa rauhassa aamukahvit ja haistella merituulia.

Lisäksi kävin hot joogassa (ihanaa!!) ja opettelin kehittämään kuvia filmiltä. Huomenna matka jatkuu Kajaaniin ja Ristijärvelle. Täytyy vielä katsella mitä kivaa nähtävää olis matkan varrella kun nyt sinne päin ollaan menossa. Over and out!