// kajaanin keskustassa luonnon keskellä

Kajaanin linnanrauniot

Pietari Brahen patsas, Yrjö Liipola 1954

Renforsin lenkki jokivarressa

Voimalaitos, Eino Pitkänen

Voimalaitos, Eino Pitkänen

Kainuun sanomien funkisrakennus ja etualalla Raatihuone

Kajaanin taidemuseo, ent. poliisitalo, Eino Pitkänen

Kajaanin taidemuseo

Tällä kertaa luvassa onkin oikein kunnon infopläjäys Kajaanista. Etenkin kaupungin katukuvassa voimakkaasti näkyvä funkisarkkitehtuuri ja joka liittyy myös voimalalaitoksiin, on kiinnostavaa ja muutenkin kaupungin historiallisuus, joka näkyy siellä täällä kaupungilla kulkiessa kertoo alueen kehityksestä ja historiasta. Keskusta on siitäkin hauska, että aivan sen liepeellä, käytännössä suoraan keskustasta pääsee aivan luonnon keskelle jokivarteen.

Kajaanin kaupungin perusti vuonna 1651 Pietari Brahe, jonka patsas on Kajaanin torin reunalla. Patsas on vuodelta 1954 ja Yrjö Liipolan veistämä. Aluksi kaupungissa oli vain 400 asukasta, nykyään noin 38 000 ja itseasiassa kaupunki on paljon suurempi kuin mitä ennalta luulin. Kajaanissa oli jo ennen kaupungin perustamista linna ja Kajaaninjoki oli jo 1600-luvulla Oulujoen vesistön merkittävä kulkuväylä. Linnan rakentaminen aloitettiin Kaarle IX:n käskystä vuonna 1604, koska seutu oli levotonta rajaseutua Ruotsin ja Venäjän välillä. Linna toimi paitsi puolustuslinnakkeena Venäjään vastaan, myös vankilana ja karkotuspaikkana poliittisille vangeille.

Jokivartta pitkin kulkee kaunis Renforsin luontopolku, josta on hienot näkymät joelle, sen rannalla olevaan voimalaitokseen sekä linnanraunioille. Linnanraunioille pääsee katsomaan ja kiipeilemään muurille ja siellä on Museoviraston ylläpitämät infotaulut ja pohjapiirrokset linnan eri vaiheista. Linna räjäytettiin venäläisten toimesta Suuren Pohjan sodan aikana 1716, jonka jälkeen se on ollut raunioina. 2000-luvulla se on kunnostettu nähtävyydeksi.

Kajaanin kaupunki on ruutuasemakaavan mukaisesti rakennettu ja 1700-luvulla siihen on lisätty raatihuoneen tori kaupungin keskukseksi. Aiemmin tori oli umpikulmainen. Keltainen puinen empiretyylinen raatihuone on Kajaanin keskustan vanhin rakennus. Se on valmistunut vuonna 1831. Kajaanilaiset saivat avustuksen raatihuoneen rakentamiseen Aleksanteri I:ltä, kun tämä vieraili Kajaanissa vuonna 1819. Rakennuksen suunnitelmat on allekirjoittanut intendenttinä C. L. Engel ja konduktööro A. W. Arppe. Varsinaisesta suunnittelijasta ei ole täyttä varmuutta.

Keskustassa on myös yksi yhtenäisimmistä funkiskauden keskuskatunäkymistä Suomessa, johon kuuluu asuintaloja ja liikerakennuksia, jotka on rakennettu 1940-50 -lukujen aikana. Esimerkiksi vuonna 1993 perustettu Kajaanin taidemuseo toimii Eino Pitkäsen suunnittelemassa entisessä poliisitalossa. Eino Pitkänen oli itsekin Kajaanista kotoisin ja vaikutti paljon Kajaanin kaupunkikuvan muodostumiseen 1900-luvulla.

Kajaanin joen kosket otettiin 1900-luvulla teollisuuden käyttöön. Niihin liittyvissä teollisuusrakennuksissa arkkitehtina on ollut Eino Pitkänen. Puunjalostus alkoi vuonna 1907, jolloin Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön saha aloitti toiminnan. Sen jälkeen perustettiin lisää tuotantolaitoksia. Ämmäkosken voimalan tuotanto alkoi vuonna 1917 ja viimeisenä Koivukosken voimala Ämmäkosken voimalan yläpuolelle 1943.

Kajaanin rautatieasema, josta nyt valitettavasti ei tullut kuvaa otettua, on myös todella kaunis puurakennus, joka sijaitsee kaupungin keskustan reunalla. Rakennus on jugendtyylinen, Gustaf Nyströmin suunnittelema 1904-05 ja on siitä erikoinen, että asemarakennukset on yleensä suunnitellut rautatiehallituksen rakennussuunnitteluosasto. Asemalla on edelleen sisällä vanhat pihjalanmarjakoristeiset kakluunit, lankkulattiat ja vanha tunnelma.